Rávgoš-teatteriryhmä perustettiin 1980-luvun alussa Utsjoen kansalaisopiston aloitteesta. Vuonna 1987 se rekisteröitiin yhdistykseksi, jollaisena se toimi vuoteen 2003, jolloin sen toiminta lopetettiin.
Aluksi Rávgošin toimipaikkana oli Outakosken kylä Tenojoen rannalla. Teatterin vetäjänä toimi kirjailija Eino Guttorm, joka kirjoitti ja ohjasi enimmäkseen omia näytelmiään. Rávgošin toiminta jatkui virkeänä niin kauan kuin Outakoskella oli nuorisoa, mutta vuonna 1994 teatteriryhmä ajautui vaikeuksiin ja tämä pakotti miettimään teatterille uudet toimijat. Tuolloin Kirsteä pyydettiin sen jatkajaksi ja hän oli Rávgošin johtajana vuosina 1994–2001 sekä vuonna 2003. Vuoden 2002 puheenjohtajana toimi Irene Länsman.
Ns. uuden Rávgošin aloittaminen ei ollut helppo urakka sen ahdinkoon joutuneen rahatalouden vuoksi. Kirste sai kuitenkin rahatilanteen siihen kuntoon, että ryhmä pystyi valitsemaan uuden johtokunnan, joka ryhtyi kaavailemaan ensimmäisen näytelmän toteutumista ja vuonna 1994 ensi-iltansa sai Kirsten kirjoittama näytelmä Dat ráhkesvuohta (Se rakkaus), jonka hän myös ohjasi. Harjoituksia teatterilaiset pitivät Outakosken koululla ja myös näytelmän ensi-ilta oli siellä.
Outakosken koulu olikin Rávgošin harjoituspaikkana vuosien aikana ja myös ensi-illat pidettiin enimmäkseen siellä. Dat ráhkesvuohta -näytelmällä teatteriryhmä kiersi koko Saamenmaan päästä päähän, Norjan Nessebystä Ruotsin Jokkmokkiin, jonne teatterin palkkasi esiintymään Ruotsin Saamelaisteatteri. Myöhemmin Rávgoš vieraili muilla esityksillään lukuisilla eri paikkakunnilla Suomen ja Norjan puolella.
Vuosina 1994–2003 Rávgoš tuotti kuusi näytelmää, järjesti teatterikursseja ja lähetti osallistujia myös valtakunnallisille kursseille. Teatteriryhmäläiset järjestivät myös tarinailtoja. Viisi näytelmää Kirste joutui kirjoittamaan itse joista kolmea myös ohjaamaan. Näyttelijöitä, ohjaajia, puvustajia ja kulissitaiteilijoita Rávgošlaiset joutuivat palkkaamaan jokaiseen produktioon erikseen ja koska teatteri joutui toimiman harrastajapohjaisena, rahaa oli vähän ja työntekijöitä vaikea saada.
Vaikeuksista huolimatta Váibmoustibat (Sydänystävät) -näytelmän ohjasi Tytti Korhonen, Tenon lohiloisesta kertovan lastennäytelmän Girill won Dáktelus ohjasi Sverre Porsanger ja Tenojoen runoiltaa piti Ulla Pirttijärvi-Länsman, joka vieraili ryhmässä myös näyttelijänä. Näyttelijöiksi innostuivat enimmäkseen Utsjoen kunnan nuoret, jotka olivat joko työttöminä tai muuten vapaita teatteritoimintaan. Rávgoš työllisti monia niinä vuosina.
Vuodesta 1997 saakka teatterista kiinnostuneet halusivat kehittää Rávgošista ammattiteatteria. He matkustivat Helsinkiin opetusministeriöön selventämään teatterin tarvetta ja anomaan siihen rahoitusta. Rávgošlaiset kirjoittivat Utsjoen kuntaan anoen Outakosken koulua toimipaikakseen, mutta eivät saaneet edes vastausta pyrkimyksilleen. Ryhmä haki rahaa EU:lta, he kirjoittivat jopa presidentti Tarja Haloselle. Presidentin kanslia vastasi, että valtio on valmis tukemaan teatteria jos puolet rahoituksesta on hakijalla itsellään. Niinpä teatterilaiset silloisen läänintaiteilija Sverre Porsangerin kanssa kirjelmöivät Utsjoen kunnan elinkeinotoimistoon, selvittivät miksi saamenkielinen teatteri on tarpeen ja miksi sen tulisi sijaita nimenomaan Utsjoella. Mutta toiminta ei tuottanut taaskaan tuloksia. Utsjoen kunnan elinkeinotoimisto oli kiinnostunut ainoastaan elämysmatkailusta, johon teatteri ei halunnut ryhtyä.
Koska rahoitusta saamenkieliseen ammattiteatteritoimintaan ei saatu eikä vakituista toimipaikkaa järjestynyt, Rávgoš totesi teatteritoiminnan mahdottomaksi jatkaa. Työntekijöitä oli vaikea saada vähäisen rahoituksen vuoksi eikä harjoituspaikkaa ollut. Niinpä teatteriryhmä Rávgoš lopetti toimintansa vuoden 2003 lopulla. Rekisteröityä yhdistystä teatterilaiset eivät kuitenkaan purkaneet, niin että se on valmiina, jos jotkut innostuvat Rávgošin työtä jatkamaan.
